Henki-projekti
Himmeli on geometrinen koriste, joita suomalais-ugrilaisten kansojen naiset valmistivat rukiin oljista. Himmelin rakentaminen alkaa viljan kylvämisellä ja sadonkorkuulla. Kun oljet on korjattu, ne on puhdistettava, lajiteltava ja leikattava. Saman pituiset oljenkorret ommellaan pellavalangalla yhteen. Perinteisesti himmeli ripustettiin kattoon pitkinä ja pimeinä talvina, ja oljen kautta tuleva valo antoi vaikutelman vauraudesta: olki loistaa valossa kuin kulta. Rakenne on niin kevyt, että se liikkuu hitaasti pyöriessään. Himmelin heijastama geometrinen varjo antaa vaikutelman kuin katsoisi taivaankantta. Himmelin alkuperä on tuntematon. Sen etymologinen alkuperä liittyy saksankieliseen sanaan taivas.
Antropologina Mira Heikkilä ajattelee naisten historiaa. Usein sanotaan, että himmelit suojelivat talon yhteisiä tiloja pahoilta hengiltä, mutta toisaalta voisimme sanoa, että historiallisesti himmeli oli tarkoitettu ylläpitämään yhteistä harmoniaa. Erityisesti Heikkilä haluaa kertoa näyttelynsä kautta niistä tarinoista, jotka välittyvät naisten himmelien rakentamisesta: muinaisten sivilisaatioiden naiset, jotka valaisivat kotinsa oljista tuotetulla valolla, ilmaisivat himmelien perusmuodoilla, kuten pyramideilla ja oktaedreillä -Platonin kappaleilla, luonnon kaikkiin muotoihin sisältyvää geometristä harmoniaa.
Himmelitekniikassa kaikki on historiallisesti kiinnostavaa : maanviljelyssä lähes hyödyntämättömäksi jäävä materiaali, olki, Platonin geometria, esteettinen modernius ja hämmentävän vahvan vaikutuksen jättävä varjo. Himmeli ei ole vain koriste-esine vaan himmelitraditio kertoo historiallisesti jotain myös ihmismielen rakenteesta ja harmoniasta. Himmelinäyttely, Henki, on tarina ruisoljesta, joka sitoo yhteen Heikkilän kahdenkymmenen vuoden itsenäiset humanististen tieteiden tutkimukset.
Sanskriitin kielellä kirjoitetut runot matkalaukussani olin lähtenyt seuraamaan alkukielten välisten käännösten melkein unohdettuja uomia. Henki on antropologisella tutkimuksella varustettu matka, joka risteilee kielten välisillä valtamerillä, vaeltaen luovan tutkimuksen maisemassa ; se ihmettelee ajan rakenteita ajautuen historian ja modernin, arkaaisuuden ja tieteen törmäyskohtaan. Näyttelyni on tutkimusta aikavyöhykkeitä karkaavista ajattomista merkityksistä, jotka sitovat meitä luomiseen.
Henki
Ensimmäisen näyttelynsä Heikkilä ripusti kesällä 2023 Arlesissa, Ranskassa, tunnetun valokuvafestivaali Les Rencontres d'Arles - tapahtuman yhteydessä. Hän valokuvasi näyttelykävijöitä valmistamansa « himmeli-viitan » kanssa. Aura , ilmassa leijuva, liikkuvia varjoja heijastava teos, jota voi koskea ja johon voi kietoutua fyysisesti, etsii muodon ja muodottoman valisiä raja-aitoja.
Toisen näyttelynsä aikana (Prayssas syyskuu 2023) Heikkilä laajensi käyttämiään geometrisiä muotoja. Himmelin peruselementit ovat pyramidi ja oktaedri, mutta hän alkoi käyttämään myös dodekaedria, ikosaedria ja kultaista kolmiota, mikä johti « Hyvän onnen tähtitaivaan » syntyyn. Aloittaessaan näyttelyt taiteilija huomasi nopeasti, että eri kulttuureista tulevat ihmiset eivät nähneet himmeliä pelkästään koriste-esineenä vaan ilmaisivat hyvin luonnollisesti sen saman syyn, joka oli kiinnittänyt oman huomioni: varjon ja geometrian avulla himmeli vie katsojan muodottoman kulttuuriperinteen piiriin.
Henki -näyttely pitää sisällään : « Planeetat », « Onnea tuovat tähdet », « Tuulikartta » ja « Aura » teokset. Näitä teoksia yhdistävänä punaisena lankana on Henki, joka esiintyy kaikissa kulttuureissa poikkeuksellisena ilmentymänä, joka on ikuisesti yhteydessä äärettömyyteen. Se on myös taiteessa, runoudessa, filosofiassa - todellisuudessa kuten unissakin - inhimillisin taivaankappaleista. Poikkeuksellisen ambivalenttinen, sekä lihallinen että aineeton, ilman ruumista, sen henkäys synnyttää
kaikkeen olemassaolon.
Näyttely on avoinna 1.6.-31.8.2024 Parppeinvaaran runokylän aitoissa.
